Jos vähän kirjoittaisin tästä raskaudesta. Kyllä tämä viides raskaus on mennyt samalla kaavalla pahoinvoiden ja oksennellen kuin edellisetkin. Se on se kamala ja kamalin puoli. Välissä tuntui todella vaikealta kestää se ettei mikään tunnu pysyvän sisällä ja kaikki oksetti. Kauhea ällötys kokoajan. Nyt kun ollaan päästy jo rv 16, oksennan kyllä edelleen mutta ehkä se pahin ällötys on takana, kyllä pahoinvointia on edelleen päivittäin ja mitään ei tekis mieli syödä mutta sellainen pahin on poissa ja voi suoda jopa onnellisia ajatuksia raskaudelle. Hajuherkkyyskään ei enää juuri tunnu, ennemmin sai oksentaa jo jääkaapin avaamisesta kun tuntui että sieltä tuli joka kerta ihan hirveä haju. Mutta ei kai siellä mikään haissut, ainakaan mies ei haistanut kertaakaan, hih.
Vaikka neljäs raskaus meni 6pv yli ja vauva oli siis syntyessään 4,3kg, ei tullut mitään muita vaivoja, ei supistellut eikä edes liitoskipuja tullut ollenkaan. Olisin aivan hyvin voinnin puolesta voinut olla raskaana vielä vaikka muutamankin viikon. Vaikka olo oli kömpelö ja maha jättimäinen ja vauvan koko jännitti todella paljon jonka takia olisinkin kyllä toivonut synnytyksen alkavan jo ennen laskettua. Vähän jännittää miten tällä kertaa menee mutta synnytys on onneksi vielä niin kaukainen juttu ettei sitä tee mieli paljoa vielä ajatella kuitenkaan.
Nyt on siis tulossa isoin ikäero meille, vähän vajaa 2v. Heinäkuussa pitäisi vauvan syntyä ja elokuussahan pienin täyttää 2v. Vaikka pieni isovelihän se on kuitenkin vasta. Saa nähdä miten ottaa vauvan vastaan, onko juuri ihana uhma päällä... Vähän on känkkäränkkä luonteeltaan kun sille päälle sattuu eli sitähän sattuu päivittäin. Jännästi nuo pojat ovat kyllä samanlaisia ja tytöt taas samanlaisia keskenään, enemmän tasaisempia luonteeltaan.
Tästä raskaudesta ei olla vielä kerrottu kenellekään muulle kuin siskolleni. Vaikka maha alkoi näkyä siinä rv11-12 jo kuten edellisessäkin raskaudessa ja silloinhan jo paljastuin kun en arvannut kenenkään tuijottelevan mahaa niin tarkkaan. No nyt olen tosiaan viisastunut ja joulun aikaan peitin mahan visusti katseilta löysillä vaatteilla ja isolla hupparilla. Sen jälkeen ei olla missään käytykään ja ainoat jotka meille tänne syrjempään eksyy, ovat olleet äitini ja miehensä joiden vierailun aikaan olen peittänyt mahan hartioilla olevalla isolla viltillä.
Kuukauden päästä olisi tyttöjen synttärit ja silloin ajattelin raskauden yllätyksenä paljastaa mutta saa nähdä päästäänkö sinne asti. Toisaalta tekisi mieli jo paljastaa että voisi kyläillä ihan normaalisti eikä tarvitsisi salailla mahaa eikä tuota pää pöntössä olemista mutta toisaalta, kyllä tuo oksentaminen ja pahoinvointi on sen verran voimakasta ettei jaksa ajatella kodin ulkopuolella olevaa elämää juurikaan, hyvä että selviää kauppareissusta ja lasten kerhonhakureissulta ilman oksentelua. Mutta kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, no viimeistään heinäkuussa, heh.
Vauvakuumetta ei ehtinyt tässäkään välissä vielä tulla. Luulen että se kyllä jossain vaiheessa raskauden edetessä sitten iskee. Saa nähdä onko tämä nyt se viimeinen lapsi, hyvin mahdollista. Vai vieläkö kuudes. Kuudesta lapsesta olen aina haaveillut. Mutta jos viimeisen lapsen jälkeen iskeekin yhtäkkiä vauvakuume, kun lapsiluku pitäisi olla täynnä, hankitaan kissanpentu tai koiranpentu, hih.
Kyllähän tässä kuitenkin mennään vielä päivä kerrallaan. Vielä ei ajatus vauvasta tunnu kovin todelliselta. Koska pelkään vieläkin keskenmenoa. Vaikka ei kai se pelkääminen mitään auta eikä sitä estä. Ja tiedän kyllä senkin ettei kaikille tule ollenkaan keskenmenoja. Mutta turhaahan se on murehtia sellaisia asioita joihin ei voi vaikuttaa joten ei auta kuin olla onnellinen tästä ihmeestä joka meille on suotu ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti