Reissunpäällä

Lapissa

Onpas vierähtänyt aikaa sitten viime kerran! Parempia (lasten) kuulumisia voisi kirjoitella joku päivä mutta pakko nyt jakaa viime päivien kuulumiset ensin :-) Historiallisia asioita on tapahtunut, minä, siis minä "yksin", ilman lapsia (ja miestä) kävin ensimmäistä kertaa sitten lasten synnyttyä reissussa!! Ja vieläpä 4 yötä!

Kovasti täytyi ajatustyötä tehdä ja tiesin että siitä tulee vaikea paikka. Mutta tuntui että nyt tarvitsee loman. Ennenkuin miehen työt taas alkavat pyöriä täydellä teholla ja sitten ei olisi pystynyt enää lähtemään mihinkään. Nyt mies pystyi jäämään kotiin lapsia hoitamaan ja mun äiti ja mummu kävivät muutaman kerran lasten kanssa ulkoilemassa kun lähistöllä asuvat.

Levillä, ensimmäinen yöpaikka

Lähdimme pikkuveljeni kanssa siis kohti Lappia ja Norjaa, kiersimme Skibottenin kautta Altaan ja takaisin kotiin. Kilometrejä taisi kertyä noin 2500 tai siihen suuntaan, en tiedä tarkkaan. Kulkupelinä siis asuntoauto joka oli lainassa meidän isältämme ja ainoat kulut oli siihen menovettä tankkiin ja jotain ruokaa, onneksi autossa oli kaasuhella ja jääkaappi joten säästimme pitkän pennin ruuassa kun itse keitimme. Tosin, yhden kerran kävimme Ranuan eläinpuiston ravintolassa syömässä puffetissa.

Mahtavat maisemat Lapissa ja varsinkin Norjassa, oi että oli ihanaa. Öisin en vain saanut oikein nukuttua ja päivisin vilkuilin kelloa ja mietin mitähän lapset juuri sillä hetkellä tekevät. Ikävä oli ihan valtava ja tunne niin ristiriitainen, ajattelin että mitä ihmettä olenkaan mennyt tekemään, enhän mä voi mihinkään lähteä ja samalla mietin että tarvitsen juuri nyt tämän reissun, kai sitä äitikin saa kerran viiteen vuoteen käydä oman reissun. Ja mahtavaa oli kyllä. Maisemat oli niin upeita :-) Outoa oli käveleskellä yksin rannalla kun ei tarvinnut huolehtia kenestäkään :-D Mutta niin ihanaa kuin olikin, ehkä seuraava reissu aikaisintaan seuraavan viiden vuoden päästä. Ikävä oli vaan niin valtava etten ehkä osannut irrottautua ja nauttia tarpeeksi. Mutta oli sitä tässäkin pitkäksi aikaa muisteltavaa :-)

Lapset olivat pärjänneet hyvin. Pienemmistä olin vähän huolissani, tai no pienin kyllä on tottunut myös isänsä hoitoon nyt talvella kun mies on ollut kotona enemmän vaikka tietenkin äipän poika enimmäkseen onkin. Mutta tuo 2v on niin äitintyttö. Hyvin oli kyllä pärjännyt, vähän mietiskellyt että "äiti on reissussa" muttei itkeskellyt edes. Yllätys olikin kun nuo 3v ja 5v olivat ikävöineet ja esikoinen oli yhtenä yönä vähän itkeskellyt äitiä. He kun ennen matkaa niin vannottivat ettei haittaa vaikka menet reissuun äiti, ei tule ikävä kun iskä osaa hoitaa meitä :-D Hauskaa oli kuitenkin ollut kun mummu ja isomummu kävivät leikittämässä. Ja puhelimessa puhuttiin. Jännitin miten pienin reagoi mun poissaoloon palatessa kotiin ja kun kuuli ääneni, hyökkäsi salamana katsomaan eteiseen ja alkoi hymyilemään mulle kovasti ja välillä ilme kävi totisena ja katseli vain pitkään. Syliin tuli sitten ja illan viihtyikin mun kanssa, ehkä oli ikävöinyt kuitenkin. Pelkäsin kyllä että suuttuu mulle kun huomaa mun palatessa että olin ollut poissa pitkään ja itkee mua kaksi päivää mutta onneksi ei :-D

Miehen itseluottamuskin oli kuulemma noussut kun oli huomannut että selviytyy kaikkien hoitamisesta. Ohjeita olin antanut paljon ja ruokaa oli tehty pakastin täyteen ettei tarvinnut kuin ottaa ja lämmittää. Raskasta oli kuulemma ollut kuitenkin ja nosti mulle hattua kun olen aika paljon viettänyt viikkoja lasten kanssa yksin ja pienimmän synnyttyä syksyllä kaikkien neljänkin kanssa yhteensä 4vk mutta viikon kerrallaan kuitenkin vaan. Hyvin silloinkin pärjäsi mutta olihan se jännää kun oli pikkuinen vauva käsipuolessa. Tämän vuoden puolella olen ollut yksin lasten kanssa vain 3 yötä ja oli heti helpompaa kun vauva ei ollut ihan niin pieni ja tarvitseva.

Tässä oli tosiaan muistelemista pitkäksi aikaa vaikka vieläkin ihmettelen että raskin lähteä ja olla noin kauan pois. Näiden vuosien aikana olen tainnut olla yhteensä 3 yötä pois kotoa. Mutta nyt jos pitäisi lähteä, en raskisi. Se ikävän määrä oli ihan valtava! Vaikka lapset olivat ikävöineet vähän niin kuitenkin pärjäsivät kaikenkaikkiaan hyvin ja teki miehellekin hyvää ekaa kertaa hoitaa kaikkia yksin :-)

Tässä vielä kuvia <3 <3 <3