| Hmmm tämmöisiä sinisimmuja vielä lisää? <3 <3 <3 |
Oikeastaan olen aika varma että haluan tai siis haluamme ainakin yrittää saada viidennen lapsen. Sitä ei oikeastaan tarvitse miettiä. Vaikka tämä neljäkin olisi hyvä määrä ja hauskasti sattunut kaksi molempia. Mutta haaveissa on ollut aina 5-6 lasta joten ainakaan nyt se ei tunnu miltään kynnyskysymykseltä. Toki ne samat ajatukset huolestuttaa mitkä aiemminkin. Esimerkiksi se että riittääkö aika? Vaikka se nyt riittäisi, miten se riittää sitten jos lapsia on vielä yksi lisää? Miten saan ajan riittämään myös viidennelle? Tai oikeastaan sen viidennen lisäksi muille koska sitähän se alussa on, elämä pyörii vauvan ympärillä enemmän koska se tarvitsee niin paljon hoitoa ja syöttämisiin menee aikaa.
Toisaalta viimeksikin huomasin sen ettei ne lapset nyt välttämättä siitä mene rikki että vauva tulee taloon, monesti riittää niin pienet asiat. Kuten se että oltiin kaikki vaikka olohuoneessa ja syötin vauvaa ja isommat katsoivat vähän aikaa tv:tä tai leikkivät lattialla. Olin kuitenkin saatavilla ja juttelu onnistui siinä samalla, pystyin seuraamaan leikkejä ja olemaan läsnä. Toiseksi pieninhän, Eedit, ei tv:tä silloin katsonut kun se on vasta nyt alkanut vähän kiinnostaa mutta leikit isompien kanssa kyllä kiinnosti tai sitten luettiin siinä samalla kirjaa. Syliinkin pääsi halutessaan. Ja sitten taas kun vauva nukkui niin pysyi keskittymään isompiinkin vaikka välillä syntyikin sitten joku hyvä leikki mihin ei äitiä edes tarvittu. Ulkoiltiin myös paljon ja silloin vauvakin nukkui niin pystyin myös silloin keskittymään muihin lapsiin. Kyllä sitä aikaa aina päivän aikana löytyy, vaikka pieniä hetkiä kerrallaan :-)
Vauvakuumetta ei kyllä ole yhtään. En osaa haaveilla vauvasta vaan nimenomaan haaveilen siitä viidennestä lapsesta. Vauvakuumetta tulee ehkä hiukan vasta loppuraskaudessa kun odottaa synnytystä ja miettii millainen vauva/lapsi sieltä syntyy. Mutta vaikka meillä on aika helppoja vauvoja ollutkin, en osaa hirveästi vauvakuumeilla. Tai no, ainakaan sillä tavalla että haaveilisin nimenomaan siitä pienestä vauvasta vaikka ihanaahan sen saaminen sitten on <3
| Olenhan minä kuitenkin aika suloinen vai mitä? tai me molemmat tietysti :-) |
Raha ei niinkään huoleta koska nytkin ollaan tultu suht hyvin toimeen vaikka olen vuorotellen äitiyslomalla ja kotihoidontuella. Kun toiset sanoo että ei voi elää niin tiukilla mutta me ei olla edes koettu olevamme tiukilla. Lapset ovat saaneet syödä terveellistä ruokaa (no mekin tietysti) ja ovat saaneet uusia vaatteita. Niitä tulee aina paljon myös lahjaksi. Ja kaupassa ei tarvitse juuri senttejä laskea, tietysti aina ei ole vara tuhlaillakaan. Tai ei tule tuhlailtua. Vaikka en kyllä lasten vaatteita laske tuhlaukseen, omia ehkä joskus :-D Tytöillä yritän kyllä kierrättää samoja vaatteita, samoin kuin pojilla. Ulkovaatteet ostan useimmiten vain uutena niin kestävät paremmin useammalla lapsella.
Toisaalta taas olen huomannut senkin että kyllä nuo isommat lapset nytkin viihtyvät keskenään paljon leikeissä sisällä ja ulkonakin voivat olla joitakin aikoja kolmestaan. Eli kasvavat kokoajan ja jo vuodessa asiat muuttuu todella paljon. Tietenkin meillä on aika korkea aita pihan ympärillä ettei sieltä kyllä karkuun pääse. Useimmiten kyllä ulkoillaan koko porukalla tuossa pihallakin mutta joskus isommat haluavat mennä jo pihalle kesken ruuanlaiton tai siivouksen tai pienimmällä vaipanvaihto/ruoka-aika yms, siis niin aikaisin aamulla jolloin en itse ole valmis vielä ulkoiluhommiin. Näin kesäisinhän ulkoilut voi aloittaa jo vaikka heti klo 7 aamulla :-)
![]() |
| Ulkoilua mökillä |
No kuitenkin, alkuperäiseen aiheeseen palatakseni. Meillä ikäerot ovat esikoisen ja toisen välillä 1v8kk, toisen ja kolmannen välillä 1v5kk ja kolmannen ja neljännen välillä viikkoa vaille 1v5kk. Edelleen suht pieni ikäero olisi toiveissa seuraavaankin väliin mutta kuitenkin vähän isompi eli noin 2v. Vaikka toisaalta mietin että jaksanko viidennenkin vauva-ajan noin perään? Ja sitten taas välillä että voisin olla raskaana vaikka heti, ikäeroa tulisi 1,5v eikä haittaisi yhtään! Hirveää vuoristorataa menee siis ajatukset välillä :-D Mutta nyt haluaisin keskittyä ensin kuntoiluun tämän kesän ja syksyn, nyt kun kerrankin en ole raskaana, mulla ei ole ihan pikkuvauvaa enkä imetä.
Pieni/pienehkö ikäero on kyllä siinä mielessä ihan mahtava että voi touhuta niin paljon porukalla kun kaikkia kiinnostaa suunnilleen samat asiat. Tietenkin isossa ikäerossa on varmasti hyvät puolensa ja olisi toisaalta kiva kokea sekin mutta koska en halua että ainakaan ikä tulee vastaan näissä lapsihaaveissa niin toivoisin kyllä lapsia suht peräkkäin. Ajatus iltatähdestä ei tunnu yhtään omalta eikä miehenkään mielestä vaikka tietenkin hän sanoo että minä päätän koska enemmän lapsia hoidankin. Enpä tiedä onko ihan viisasta sanoa noin, hih.
Ja se on kyllä kiva että näin pienillä ikäeroilla saan olla kokoajan kotona ja isommatkin lapset saavat olla kotona pidempään. Ja vaikka lapsia on monta niin on päivät aikaa touhuta ja antaa aikaa ja riittää kaikille. Tulevaisuudessa siinä tulee varmasti haastetta kun molemmat meistä käy töissä mutta toivottavasti sitten keksitään ne keinot että lapset saa kaiken tarvitsemansa ajan. Mutta nyt täytyy nauttia ihan täysillä tästä kun vielä kaikkien kanssa saa olla kotona :-)
Meillä kaikki ikäerot ovat olleet ihan sopivia meille. Toki niissä ei hirveitä eroja ole. Ja kun ei paremmastakaan tiedä :-) Mutta jotenkin nuo pienet välit ovat sopineet meille tosi hyvin. Pienimpiä ja tietenkin isompiakin olen yrittänyt aina huomioida vauvan lisäksi. Onneksi on kova hoivavietti niin onnistuu, muuten ei ehkä jaksaisi vaan saattaisi väsyä. Itse olen niin (liiankin) huolehtivainen luonteeltani että se käy luonnostaan. Omaa aikaa tarvitsen onneksi todella vähän, periaatteessa riittää illat kun kaikki ovat nukkumassa ja päiväuniaikana silloin jos kaikki sattuvat nukkumaan samaan aikaan.
Sehän se vauva-aikana on ettei sitä omaa aikaa usein jää tuonkaan vertaa. Mutta vauva-aika on loppujenlopuksi niin lyhyt että silloin täytyy tinkiä siitä mistä voi. Meillä se on ollut pikkuvauva-aikana se että ruuanlaitot ovat jääneet iltaan/viikonloppuun että meillä on päivisin sellaista ruokaa mitä tarvitsee vain lämmittää ja siivoilen vaan pikaisesti ja isommasti siivotaan sitten yhdessä viikonloppuna. Saa aikaa riittämään enemmän lapsille kun sitä menee vähemmän kotitöihin ja mies on onneksi noissa kotitöissä suureksi avuksi. Nythän sitä ehtii taas tekemään enemmän normaalejakin juttuja kun vauva on isompi ja viihtyy hyvin lattialla leikkimässä. Ja omaa aikaakin jää hetkittäin vaan enemmän.
Nähtäväksi jää miten tässä ensivuonna käy, jääkö meidän lapsiluku neljään vai tuleeko vielä viides :-)








