Arkea ja helmiä

Monta kirjoitusta on kyllä aloitettu mutta mutta... ei vaan muka ehdi kirjoitella niitä loppuun. Ollaan kyllä ihan arjen pyörteissä menty viimeinen kuukausi...

No ei nyt ihan pelkästään arkea, on meillä näitä helmihetkiäkin ollut, vauva on saanut nimensä ja poikia ollaan juhlittu. Eskarilainen saateltu melkein koulutaipaleelle, koulussa tämä eskari sijaitsee joten on ihan tottakin kyllä. Toiseksi pienin aloitti kerhon. Ja viime syksynä kerhon aloittanut siirtyi jo isojen puolelle.

Esikoinen aloitti siis eskarin ja hyvin on sujunut. Hiukan kiirettä pitää kun täytyy aamuisin ja iltapäivisin saada koko porukka mukaan viemään ja hakemaan eskaribussilta 0,5km päästä. Yhtään kertaa ei olla myöhästytty, vielä. Huh. On siinä ollut välillä hommaa, hih. Kahtena aamuna tekee tiukkaa kun kolme kerholaista täytyy viedä myös ja pakata kaikille eväät, jotka on kyllä tehty jo illalla jääkaappiin mutta johonkin se aika vaan katoaa aina aamuisin... Vaikka kuinka luulee tietävänsä missä mikäkin vaatekappale on niin jotenkin kummasti silti aamulla jotain ei löydykään. Tai sataa vettä ja kaikille täytyy löytää kurakamppeet ja kumpparit. Jotka on eteisessä kyllä aina mutta jotenkin kummassa ne on aina mikä missäkin ympäri eteistä.

Useimmiten muina aamuina ollaan kuitenkin oltu pysäkillä jopa 10min etuajassa!! Ihme ja kumma, näköjään tässä kuitenkin viiden lapsen kanssa jopa kehittyy stressin sietokyvyssä ja ennakoimisessa, heh. Mutta kerhoaamuina tekee kyllä tiukempaa ehtiä. Onneksi linja-autot tulee samaan aikaan ja jos meidän linja-auto tulee aikaisemmin niin voin jättää eskarin muiden eskarilaisten ja heidän äitiensä kanssa pysäkille odottelemaan niin ei tarvitse murehtia miten pärjää kun ei tarvitse yksin ikinä jättää. Ja en kyllä voisikaan jättää, miten hyvä että muitakin eskareita kulkee samalta pysäkiltä.

Taapero aloitti kerhon samoihin aikoihin kun esikoinen eskarin eli 2 päivänä viikossa, samaan aikaan kuin isommillakin (isommilla on vielä lisäksi yhtenä iltapäivänä). Alku aina hankalaa eli kyllä jää vieläkin itkemään kun lähden mutta nyt lopettaa nopeasti ja alkaa touhuta. Todella reippaasti kyllä kuulemma leikkii ja touhuaa, ei ikävöi ollenkaan. Alussa oli isosisko vähän aikaa kaverina, kätevää kun ryhmät on ihan vierekkäin. Mutta nyt on pärjännyt jo monta kertaa hienosti yksin.

Tässähän on vietetty poikien 2v ja 5v synttäritkin ja siitä muutama viikko väliä niin niin oli nuo ristiäiset. Nyt onkin jääneitä herkkuja syöty urakalla ja saa alkaakin dieetille! Ja ettei menisi liian helpoksi tämä arki niin kuukauden päästä olisi muutto edessä. Huh huh.

Sijainnin takia ollaan mietitty muuttamista jo aiemmin, lähemmäs kylän keskustaa ja lähemmäs kauppoja, neuvolaa, kerhoa. Mutta samalla tietysti vielä kauemmas eskaria. Onhan täällä toki muitakin eskareita mutta ei taida saada enää paikkoja tuohon uutta kotia lähimpänä olevaan ja toisaalta ei ole kiva vaihtaa juuri nyt kun on juuri tutustunut kaikkiin. Toinen juttu on vessat, tässä talossa on vain yksi sellainen ja hiukan liian vähän 7 hengelle :D Uudessa talossa olisi 2 vessaa sekä vielä kylppärissä kolmas wc. Ihan luksusta!

Mikä onni että onnistuimme sen saamaan, täällä on vuokrattavat omakotitalot ihan kiven alla. Tilaa riittääkin vähän vielä enemmän kuin nyt, kaksi kerrosta ja 160neliötä. Ylhäällä kolme makkaria eli sopivasti meille vanhemmille+vauvalle, tytöille oma ja pojille oma. Alakerrassa vielä kaksi makkaria, toisesta tulisi leikkihuone ja toisesta varmaan joku vierashuone/tietsikkahuone/vauvan päikkärihuone tms. Kiva tehdä uudenlaisia sisustusjuttuja ja vihdoin viimein sisustaa pojille omaa ja tytöille omaa huonetta. Vaikka leikkihuone yhteinen onkin. Mutta 4lasta+vauva ja muutto+paljon tavaraa ei ole kiva yhtälö, hih. Ja vielä syysloma juuri siinä muuton keskellä eli kaikki lapset pyörii siinä sitten jaloissa. Rankkaa tulee olemaan mutta toivottavasti sen arvoista <3

Hän on täällä!

Pikkuinen tyttömme <3 Noh, syntymäpaino oli 4,2kg ja pituutta 50cm mutta niin pikkuinen tyttö kuitenkin <3

Synnytys meni hyvin, aika samalla lailla kuten kolmannen ja neljännenkin lapsen synnytys. Vieläkin on vähän sellainen olo etten kyllä tiedä haluanko synnyttää enää ikinä..! Mutta sama tunne on kyllä tainnut ollut kaikkien synnytysten jälkeen :-D

Isommat sisarukset ovat ottaneet vauvan hyvin vastaan, onhan tätä koko kesä odotettukin! <3 Myös Eevert on ottanut yllättävän hyvin vauvan vastaan. Imettää saa ihan rauhassa ja Eevert katselee pienen välimatkan päästä, välillä leikkii isompien kanssa ja välillä katselee pari jaksoa Ryhmä Hauta. Ainoa ohjelma mikä jaksaa kiinnostaa parin jakson verran, muita ohjelmia ei katsele ja onkin meidän ainoa lapsi joka jaksaa katsoa yhtään tv:tä alle 2v.

Vauva nukkuu päivällä parit 3h unet joten ehditään lasten kanssa ulkoilla ja tehdä kaikkea muutakin. Isommathan voivat ulkoilla keskenäänkin omalla pihalla mutta en Eevertiä vielä uskalla sinne päästää vaan aikuisen on aina vahdittava, vaikka meillä tuo 120cm verkkoaita onkin.

Tekisihän ne pidemmät, edes 3h yöunet putkeen kyllä terää mutta toisaalta taas se mahdollistaa kaiken muun tekemisen paremmin kun vauva nukkuu päivisin niin paljon ja syö yöllä tiheämmin. Puolensa molemmilla.

Tästä se taas lähti vauvavuosi käyntiin uuden ihmisen ja pienen ihmeen kera <3

Norjan reissu

Nyt on meidän perheen toinen Norjan reissu takana. Ihana reissu vaikka ei ehkä yhtä mahtava kuin mitä elokuun reissu oli. Koska kevät on vähän myöhässä niin ilmat olivat aika kylmät. Hyvä puoli oli se ettei vettä kuitenkaan satanut kovin paljon ja kun satoi niin se loppui aika nopeasti.

Ajeltiinkin siis hiukan hitaammin Norjan puolelle ja olimme ensimmäisen yön Rovaniemen lähellä. Kävimme matkan varrella Rovaniemen Angry Birds leikkipuistossa jossa lapset viihtyivätkin hyvin kun ilmakin oli hyvä. Toiseksi yöksi ajelimme Inarin lähelle. Kolmas yö meni Lakselvissa missä lapsilla oli hyvä leikkiä ja neljänneksi yöksi ajelimme Altaan. Matkan varrella kävimme ajamassa hiukan Nordkappiin menevää tietä sekä katselemassa Hammerfestia. Altan yöpaikassa kävimme vielä rannalla kävelemässä.

Altasta lähtiessä olisimme käyneet kaupassa ostamassa karkkia mutta hups, sehän olikin helatorstai ja kaupat olivat kiinni myös Norjan puolella:D Matkan varrella kävimme Skjervoyssa ennen yöpaikkaa Olderdalenissa.











Sieltä sitten Kilpisjärven ja Muonion kautta kotiin. Muoniossa piti ottaa kuva lapsista samassa kiikussa mitä viime reissulla, nuorimmainen ei vain ollut kovin innostunut kiikkumisesta tällä kertaa.



Onnistunut matka ja rv33 ei paljoa hidastanut, mitä nyt oli hiukan ahdasta. Pienimmän kanssa nukuttiin samassa sängyssä mutta hyvin mahduttiin vaikka välillä piti hiukaan siirtää poikaa että sai omat jalat suoraksi. No, täytyy kyllä todeta että aika sikeästi olen nukkunut nyt kotona:D

Pieniä pysähdyksiä tehtiin taas useasti niin lapsetkin jaksoivat matkustaa hyvin. Kahdella vanhimmalla oli jossain välissä hiukan matkapahoinvointia mutta meni onneksi ohi. Kylmät ilmat toki olivat vähän hidasteena, miten helppoa olisikaan ollut pienikin ulospoikkeaminen vain sisävaatteissa. Toppahaalareita meillä ei ollut mukana joten fleecet täytyi laittaa keväthaalareiden alle ja välillä ihan kaksin kappalein.

Ihana reissu mutta kylläpä onkin ihana olla kotona! Nyt rauhassa vauvaa odottelemaan ja pikkuhiljaa laittamaan vauvan juttuja valmiiksi. No onhan tässä vielä hyvinkin aikaa, liiankin hyvin. Tulisi vaan se kesä sieltä pikkuhiljaa!

Yli puolivälin

Raskaus on tosiaan edennyt jo yli puolenvälin. Nyt vasta, olen odottanut tätä jo vaikka kuinka monta viikkoa, hih. Toisaalta, ajatella miten pitkä aika on jo plussatesteistä ja niistä rv5-6 kun tuntui ettei viikot etene niin millään eteenpäin. Jo 20viikkoa!

Raskausoireita ei ole muuta, onneksi, kuin iso maha ja pahoinvointi ja oksentaminen edelleen. Mutta liitoskivuilta ja supistuksilta ja muilta kolotuksilta olen vielä välttynyt. Mitään sen kummempaa ei ollut tuossa neljännessäkään raskaudessa edes sitten kun raskaus meni yli ajan eli toivon tietysti ettei tässäkään tulisi mutta saa nähdä miten nyt käy. Onhan tämä jo viides raskaus, tosin väliähän raskauksien välissä oli enemmän kuin ennemmin.

Meitä on sitten jo viisi! Esikoinen laskeskeli tässä yhtenä päivänä sisaruksiaan ja lisäsi mukaan myös tulevan vauvan. Aika monta, hih. Muistan kyllä kun itsellä oli vielä kaksi tai kolme lasta ja viisi lasta tuntui aika isolta perheeltä. Nyt ei oikeastaan edes tunnu että meillä nyt niin kovin iso perhe olisi. Vaikka onhan meitä aika monta, sitten seitsemän henkeä koko perheessä. Enempää ei mahdu kyllä meidän autoonkaan, heh.

Vauvakuumetta ei ole ilmaantunut. Tai tietenkin alan jo miettiä enemmän ja enemmän mitä sitten kun vauva on täällä, miten laitan tuon ja miten hoidan sen ja sen tilanteen. No, ja vauvanvaatteita olen ostanut kirpparilta ja kaverilta, sukupuolikin kun saatiin tietää vaikka kaikki entisetkin vaatteet on vielä tallessa. Mutta siellä ne on kaikki vaatehuoneessa pusseissa, en ole juurikaan niitä fiilistellyt vielä. Ehkä jätän sen myöhemmäksi, jos kesällä sitten. Onhan noita pikkuisia vaatteita ihana laittaa sitten pesuun ja kuivumaan pyykkitelineelle <3

Olen kyllä innoissani että vihdoin saan olla tässä tilanteessa että viides lapsi on tulossa. Vaikka yrittää ei ole pitkään tarvinnutkaan niin on tämä matka tuntunut pitkältä, olen haaveillut tästä jo pitkästi yli 10v. Vaikka nopeastihan meidän lapset on syntyneet kun välit on kuitenkin suht lyhyet. Ihanaa aikaa on tämä silti ollut! Voisi ihan ajatella että parasta aikaa. Vaikka täytyy revetä moneen ja on monta tahtojaa, kuka tahtoo mitäkin. Eikä omia juttuja ehdi paljonkaan. Kyllä noista lapsista vaan saa niin paljon iloa <3

Juhlahumua

Synttärit sujui hyvin. Molemmat tytöt olivat tyytyväisiä. Kakustakin tuli ihan hieno ja onnistui aika lailla niin miten olin sitä ajatellutkin.Tietysti parantamisen varaa olisi aina, varsinkin päällisessä, hih. Maku oli kuitenkin hyvä joten ehkä se on se tärkein:D

Muutkin leivottavat onnistuivat vaikka kova raskauspahoinvointi vaivaa vieläkin. Päädyin tekemään raikkaan mansikkakakun mihin laitoin koristeeksi kermapursotuksia ja Frozen- kakkukuvan. Ja piilokuviokakun suklaakuorrutteella joka tosin oli hiukan liikaa uunissa ja ei ollut niin hyvää mitä piti, hiukan kuivaa mutta ei onneksi palaneen makuista, heh. Sitten päädyin tekemään suolaisiksi tortilla-kinkkurullia sekä kinkkukierteitä molempia. Ja lisäksi oli vielä appelsiinituorejuusto-kermavaahdolla täytetty kääretorttu. Lisäksi sipsejä, juustonaksuja, vaahtokarkkeja ja tavallisia karkkeja sekä paria erilaista keksiä. Sekä jäätä mitä laitoin myös täytekakkuun Elsan jäälinnaan.

Lahjaksi tytöt saivat barbeja, vaatetta, palapelejä, pyyhkeet ja helmiä, puisia sekä muovisia. Lisäksi Elisabet sai rahaa uuteen pyörään joka käytiin ostamassa eilen. Kyllä nyt odotetaan meillä kevättä uudella innolla!

Suunnittelua 6v ja 3v synttäreille

Miten nopeasti onkaan vuosi taas mennyt ja alkaa olla se aika vuodesta kun tyttöjen synttärit lähestyy! Kovasti niitä on jo suunniteltukin. Teemana on, mikäpä muu kuin Frozen, hih. Ehkä enemmän Elisabetin mieleen mutta kyllä siitä toisinaan Eeditkin innostuu.

Tarkoitus olisi tehdä vähän isompi yhteinen kakku tällä kertaa ja laittaa siihen Elsa, Anna ja Olaf hahmot sekä tehdä lumisia puita jäätelötötteröistä ja sinistä jäätä jos sen teko onnistuu, saa nähdä mutta näytti todella kivalta! Googlesta siis bongasin sellaisen ohjeen. Lisäksi ehkä mansikkainen raikas kakku, hiukan kuin juustokakku mutta tehdään jugurtista ja vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta TAI suklainen juustokakku. Kääretorttua ajattelin myös koska se on nopea tehdä ja ehkä vielä jotain piirakkaa tai piilokuviokakku. Suolaiseksi ehkä kinkkukierteitä TAI täytettyjä tortillarullia (rieskarullat). Nyt on jotenkin todella vaikeaa päättää näitä tarjottavia!

Lisäksi karkkia, sipsiä, ehkä jotain hedelmia tms. ja keksejä. Juomaksi mehua, limsaa ja Elsan jääjuomaa jonka ohjeen bongasin myös jostain netistä.

Elisabet on miettinyt kaverisynttäreitä ja jos sellaiset on tulossa, ajattelin että tekisin Frozen aiheisen jäätelökakun, erilaisia päällystettyjä muffinsseja, karkkia, sipsiä ja keksejä. Ehkä myös jotain muuta, en tiedä mitä. Suolaista ainakin ja ehkä hedelmiä.

Lahjatoiveita on tytöillä todella vähän, Elisabet toivoisi Frozen kampauspöytää mutta kaikki ne paremmat jalalliset tuntuu loppuneen joka paikasta mutta sellaisen erilaisen version löysin kyllä, saa nähdä kelpaako. Sitten ehkä hyvä idea olisi toivoa vähän rahaa uutta pyörää varten, tulisi ainakin hyötykäyttöön ne rahat. Lisäksi Elisabet saa Frozen astiaston sekä Frozen pipon ja mekon.

Eeditin toiveet oli samat kuin joululahjaksi; barbeja, barbeja ja barbeja, heh. Tosin niitähän saikin jo joululahjaksi joten jotain muita ideoita täytyy keksiä sitten vieraita varten. Ehkä oma lumikola voisi olla hyvä, koska nyt tappelevat tuosta yhdestä ainoasta lasten kolasta Edvinin kanssa kun kumpikin olisi innokas kolaaja. Meiltä saa Muumi-paidan, Pikku Myy tunikan ja Frozen legginssit sekä Anna- barbin. Ja pinnejä ja pompuloita.

Omia oikeita synttäripäiviä tytöt saavat juhlistaa sitten taas vuorollaan pienellä kakulla ja lahjapaketilla tai parilla ja loput lahjat saavat sitten juhlissa.

Ihana, kamala raskaus

Jos vähän kirjoittaisin tästä raskaudesta. Kyllä tämä viides raskaus on mennyt samalla kaavalla pahoinvoiden ja oksennellen kuin edellisetkin. Se on se kamala ja kamalin puoli. Välissä tuntui todella vaikealta kestää se ettei mikään tunnu pysyvän sisällä ja kaikki oksetti. Kauhea ällötys kokoajan. Nyt kun ollaan päästy jo rv 16, oksennan kyllä edelleen mutta ehkä se pahin ällötys on takana, kyllä pahoinvointia on edelleen päivittäin ja mitään ei tekis mieli syödä mutta sellainen pahin on poissa ja voi suoda jopa onnellisia ajatuksia raskaudelle. Hajuherkkyyskään ei enää juuri tunnu, ennemmin sai oksentaa jo jääkaapin avaamisesta kun tuntui että sieltä tuli joka kerta ihan hirveä haju. Mutta ei kai siellä mikään haissut, ainakaan mies ei haistanut kertaakaan, hih.

Vaikka neljäs raskaus meni 6pv yli ja vauva oli siis syntyessään 4,3kg, ei tullut mitään muita vaivoja, ei supistellut eikä edes liitoskipuja tullut ollenkaan. Olisin aivan hyvin voinnin puolesta voinut olla raskaana vielä vaikka muutamankin viikon. Vaikka olo oli kömpelö ja maha jättimäinen ja vauvan koko jännitti todella paljon jonka takia olisinkin kyllä toivonut synnytyksen alkavan jo ennen laskettua. Vähän jännittää miten tällä kertaa menee mutta synnytys on onneksi vielä niin kaukainen juttu ettei sitä tee mieli paljoa vielä ajatella kuitenkaan.

Nyt on siis tulossa isoin ikäero meille, vähän vajaa 2v. Heinäkuussa pitäisi vauvan syntyä ja elokuussahan pienin täyttää 2v. Vaikka pieni isovelihän se on kuitenkin vasta. Saa nähdä miten ottaa vauvan vastaan, onko juuri ihana uhma päällä... Vähän on känkkäränkkä luonteeltaan kun sille päälle sattuu eli sitähän sattuu päivittäin. Jännästi nuo pojat ovat kyllä samanlaisia ja tytöt taas samanlaisia keskenään, enemmän tasaisempia luonteeltaan.

Tästä raskaudesta ei olla vielä kerrottu kenellekään muulle kuin siskolleni. Vaikka maha alkoi näkyä siinä rv11-12 jo kuten edellisessäkin raskaudessa ja silloinhan jo paljastuin kun en arvannut kenenkään tuijottelevan mahaa niin tarkkaan. No nyt olen tosiaan viisastunut ja joulun aikaan peitin mahan visusti katseilta löysillä vaatteilla ja isolla hupparilla. Sen jälkeen ei olla missään käytykään ja ainoat jotka meille tänne syrjempään eksyy, ovat olleet äitini ja miehensä joiden vierailun aikaan olen peittänyt mahan hartioilla olevalla isolla viltillä.

Kuukauden päästä olisi tyttöjen synttärit ja silloin ajattelin raskauden yllätyksenä paljastaa mutta saa nähdä päästäänkö sinne asti. Toisaalta tekisi mieli jo paljastaa että voisi kyläillä ihan normaalisti eikä tarvitsisi salailla mahaa eikä tuota pää pöntössä olemista mutta toisaalta, kyllä tuo oksentaminen ja pahoinvointi on sen verran voimakasta ettei jaksa ajatella kodin ulkopuolella olevaa elämää juurikaan, hyvä että selviää kauppareissusta ja lasten kerhonhakureissulta ilman oksentelua. Mutta kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, no viimeistään heinäkuussa, heh.

Vauvakuumetta ei ehtinyt tässäkään välissä vielä tulla. Luulen että se kyllä jossain vaiheessa raskauden edetessä sitten iskee. Saa nähdä onko tämä nyt se viimeinen lapsi, hyvin mahdollista. Vai vieläkö kuudes. Kuudesta lapsesta olen aina haaveillut. Mutta jos viimeisen lapsen jälkeen iskeekin yhtäkkiä vauvakuume, kun lapsiluku pitäisi olla täynnä, hankitaan kissanpentu tai koiranpentu, hih.

Kyllähän tässä kuitenkin mennään vielä päivä kerrallaan. Vielä ei ajatus vauvasta tunnu kovin todelliselta. Koska pelkään vieläkin keskenmenoa. Vaikka ei kai se pelkääminen mitään auta eikä sitä estä. Ja tiedän kyllä senkin ettei kaikille tule ollenkaan keskenmenoja. Mutta turhaahan se on murehtia sellaisia asioita joihin ei voi vaikuttaa joten ei auta kuin olla onnellinen tästä ihmeestä joka meille on suotu ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin<3

Tule jo kesä

Kyllä saisi oikeastaan jo tämä talvi riittää. Lapsilla on tietenkin kivaa laskea mäkeä, tehdä lumiukkoja ja hiihtää. Katsella leijuvia lumihiutaleita ja tähtitaivasta. Onhan kaikki vähän erilaista kuin kesällä. Mutta kaikki lähtemisetkin kestää niin paljon kauemmin kuin kun täytyy laittaa niin paljon vaatetta päälle, villasukista ja fleeceistä lähtien. Ja vaikka haluaisi olla ulkona vaikka koko päivän, tulee ennen pitkää niin kylmä että sisälle on tultava. Ainakin nykyään, minulla, toista oli joskus ennen kun vietin päivät hevostallilla jopa -20-30 asteessa, ei tullut kylmä silloin :D

Näin talvella on kiva muistella kesää vaikka ne kesäiset päivät ja tekemiset tuntuvatkin todella kaukaisilta ja haikeilta. Ja eihän kesä oikeastaan ole edes minun lempivuodenaika, syyskuusta ja lokakuusta tykkään ehkä eniten jos ei ole sadetta ja on ihana ruska. Mutta täällä syrjemmässä omakotitalossa asuessa me ollaan nautittu kesästä ja ulkoilusta ihan eri tavalla kun voidaan olla niin paljon ulkona ja omassa rauhassa ja piha on niin ihanan suuri. Tai pihojahan meillä on kaksi mutta takapihalla lapset harvemmin leikkivät kun siellä menee joki.

Kaipaan lämpimiä kesäpäiviä. Kävelyä heinäpellon reunassa, ihastellen kesän kukkasia.

Uimista. Mökin rannassa on niin hyvä uida lasten kanssa, toivottavasti ehditään toteuttaa tätä vielä enemmän kuin viime kesänä.

Retkeilyä. Hyvissä maisemissa, luonnon rauhassa, ilman sääskiä toki:D

Mökkeilyä. Ihan vain pihalla ulkoilua, aamusta iltaan, näin talvisin siellä ei ihan niin kauaa viihdy.

Lähimetsän tutkimista lasten kanssa. Juhannus. Marjat, meillä on paljon viinimarjapensaita sekä vadelmia. Leikkimökin takaa löytyi muutama villimansikkakin.

Ja tämä on se mikä ilahduttaa, mitä odotan kesältä erityisesti:)


Heinäkuussa nimittäin meille pitäisi syntyä VAUVA!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tulipas pitkä tauko tähän kirjoitteluun. Monta aloitettua tekstiä löytyy kyllä mutta ei vaan ole muka ehtinyt kirjoittaa niitä loppuun. Aika korjata asia :) Mutta siis, huomasin ettei uutena vuotena tullut otettua yhtään kuvaa joten kaikki kuvat on Joululta.

Tänävuonna käytiinkin meidän lähikylällä järjestettävässä vanhan ajan joulutapahtumassa missä sai tehdä jätkänkynttilöitä, kauroista lyhteitä, juoda lämmintä glögiä ja syödä piparia ja suklaata, laulaa joululauluja, julistettiin eläimille joulurauha ja pääsi kiertämään joulupolkua sekä käymään poniajelulla. Ihana tapahtuma, ilta-aikaan ja ihania lyhtyjä ja tulia oli joka puolella. Sitten käytiin myös isompien tanssikoulun joulujuhlassa missä meidän isommat (Elisabet&Eevert) esiintyivät ryhmänsä kanssa ja myös joulupukki vieraili ja jakoi kaikille lapsille pienet yllätyspussukat.

Ennen Joulua käytiin 3 yön reissu vielä Vuokatissa. Siellä ulkoiltiin, syötiin miehen siskon laittamaa jouluruokaa ja myös Angry Birds puistossa käytiin 4h seikkailemassa. Kyllä tuli lapsille sen päivän jälkeen uni hyvin. Kotiin tullessa otettiin sitten kuusi sisälle sulamaan ja seuraavana päivänä lasten kerhon joulujuhliin ja kuusen koristeluun, sitten ostamaan jouluruokia ja paketoimaan vielä viimeiset lahjat.

Joulupukki kävikin meillä jo aamulla tuomassa lahjat, syötiin jouluruokaa ja iltapäivällä iltaa viettämään sukulaisten luo mummoni vanhalle kotitalolle joka on aika lähellä meitä. Lapset saivat lisää lahjoja jotka pukki oli hajamielisyydessään "unohtanut".

Lahjoja tuli paljon, Elisabet sai mm. toivomansa laulavan Elsan, Elsan mekon ja peruukin, Elsa pipon ja hupparin, villasukat ja barbeja. Edvin sai mm. Ryhmä Hau vahtitornin, tukkirekan, villasukat, poikabarbin ja hupparin. Eedit toivoi keijubarbeja ja sai niitä, lisäksi mm. muutaman tavallisen barbin, poneja, uudet pussilakanat, Baby Born nuken ja tavaroita sekä Brion nukenvaunut. Eevert sai mm. Fisher Price autoparkkitalon, paketin autoja, soivan ja ääntelevän kirjan. Kyllähän noita lahjoja tuli vielä muutakin, ihan liikaakin. Mutta lapset olivat tyytyväisiä vaikka kaikilla oli oikeastaan vain yksi lahjatoive.

Jouluruokamenu sisälsi tällä kertaa riisipuuroa ja mansikkasoppaa, itse paistettua kinkkua, maksalaatkkoa, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, peruna-porkkana-bataattimuusia, grillattua lohta, salaattia, rosollia ja luumusoppaa sekä kermavaahtoa, suklaata unohtamatta.

Joulu taisi olla väsyttävä

Esikoisen kyhäelmä porojen vetämästä reestä :)

Uutta vuotta vietettiin kotosalla, syöden nakkeja, uunissa paistettuja peruna, bataatti ja porkkanatikkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita, perunasalaattia, tavallista salaattia, kokista, sipsejä ja karkkia. Muutama raketti ammuttiin myös sen jälkeen kun käytiin autoajelulla katselemassa raketteja. Eihän niitä samalla tavalla näy täällä syrjässä mutta jokunen raketti saatiin kuitenkin bongattua. Yöllä käytiin myös miehen kanssa pihalla katselemassa, pauke oli ihan hirveä mutta muutama raketti näkyi siellä täällä. No olihan sitä siinäkin nähtävää.

Uusi vuosi ja uudet kujeet onkin tästä sitten hyvä aloittaa lenkkeilyllä, karkki ja suklaalakolla ja terveellisemmillä syömisillä :D No ei, eipä voi sanoa että olisi ahmimaan päässyt, joulusuklaista on vielä suurin osa syömättäkin. Saa nähdä mitä on uudella vuodella luvassa meille ;)

Hyvää Uutta Vuotta!