Ajatusten vilinää

Yhtenä päivänä tässä satuin lukemaan kirjoituksen missä neuvotaan millainen ensimmäisen blogitekstin kannattaisi olla. Hmmm. Olisikohan pitänyt lukea tuo ennen aloittamista? No en tiedä. Ehkäpä. Mutta toisaalta, onhan kiva että kehitys näkyy, siis se miten ehkä vähitellen oppii kirjoittamaan ja luomaan omaa tyyliä. Näkee oman kehityksen jäljen. No ainakin omasta mielestä kiva :-D Tai sitten ei viitsi lukea enää ensimmäisiä blogikirjoituksiaan kun... no teidättehän. "Olenko muka joskus kirjoittanut noin, voi kamalaa!" 

Tätä pähkäilin jo ennen blogin aloittamista, miten kirjoittaa tekstistä sellainen hyvä. Minusta tuntuu että muilta se on sujunut ja sujuu kuin leikiten. Ainakin siltä vaikuttaa... En tiedä yhtään mikä tyyli/millainen teksti muita kiinnostaa ja onko toisen mielestä hyvä kuitenkaan niin hyvä jonkun toisen mielestä. Mutta olisi kiva osata luoda jotain sellaista mihin ainakin itse voisi olla tyytyväinen.

Joissakin blogeissa on vaan sitä jotakin. Siis on paljon hyviä ja mielenkiintoisia blogeja joita seuraa mielellään. Mutta sitten on niitä joitakin missä on jotain erityistä, välittyy jokin erilainen. Juuri sellainen millaista itsekin haluaisi. Miten jotkut osaavatkin kirjoittaa juuri ne asiat mitä omassakin päässä pyörii ja luoda siitä kokonaisuuden vieläpä niin ihanan taitavasti. Niin monella tuntuu kyllä nuo tekstit tulevan niin ihanan sujuvasti.

Itse ainakin joudun kirjoittamaan aika lailla pätkissä. Ja yleensä aina kun olen kirjoittamassa, täytyykin keskeyttää. Niinpä monesti yritän pyöritellä tekstin asioita ja muotoja mielessäni tässä arjen keskellä. Mutta miten muistaisi ne kun pääsee hetkeksi kirjoittamaan ja vieläpä että saisi niistä rakennettua hyvän kokonaisuuden. Joku pikkulapsiaikainen dementia ilmeisesti...

Kouluaikoina rakastin kirjoittamista. Päiväkirjoja kertyi, runokirjoja samoin, muiden runoja sekä omiakin vino pino. Kaverin kanssa keksimme tehdä yhteisen kirjoitusvihkon mihin molemmat vuoronperään kirjoittelimme. Aineista sain aina äikänopelta kehuja. Yleensä kyllä niin että todella hienoa että jaksan kirjoittaa ja mielenkiintoinen tarina mutta se ehkä voisi olla pikkuisen lyhyempi :-p No joo :-D 

Silloin ihmettelin aina muiden huokaillessa kirjoittamisen vaikeutta. Mulla tekstiä olisi tullut vaikka millä mitalla, liikaakin... Mutta nyt täytyy myöntää että mun kohdalla tuo kotiäitivuosien tuoma tyhmentyminen pitää ihan paikkansa :-p Siis miksi ei saa ajatuksia jäsenneltyä järkevästi tekstiksi?? Kaikki tuntuu välillä ihan sekamelskalta. Aiheita olisi kyllä mistä voisi kirjoittaa omia ajatuksia mutta se että miten ne saisi jotenkin järkevästi... Miten haasteellista!

Mutta toivon että jos vain tässä aina välillä ehtisi jotain kirjoittaa, ehkä ihan vain harjoitukseksikin jotain tekstiä, tässä kokoajan oppisi kirjoittamaan ja luomaan tai parantamaan tätä omaa tyyliä. Ja jonain päivänä, ehkä vuosien päästä voi olla jopa omiin teksteihin ihan tyytyväinen :-D Ja ehkä blogikin näyttäisi joskus sellaiselta omalta ja kivalta. Ja ehkä toisi jollekin vaikka vertaistukea. 

Ehkä minä vielä jonain päivänä opin tämän :-)