Se on talvi nyt!

Hih, ei se nyt ehkä ihan vielä lumen määrää katsoessa. Kuva on otettu muuten keittiön ikkunasta läpi (takapihalle päin) joten voi näyttää vähän sumuiselta. Mutta siis ensimmäistä kertaa lunta joten kyllä se on pian ovella kunnon talvikin! Hui kamalaa. Muuten kyllä ihanaa mutta kamalaa siinä mielessä että taas hirveällä kiireellä etsiä talvikamppeita että tarkenee. Onneksi osa on jo etsitty ja pesty mutta sitten piti etsiä loputkin. Onneksi kaikki löytyi! Pieni kömmähdys kävi kun tyttöjen talvilakit pääsi normaaliin 40asteen pesuun ja kutistuivat vauvanlakeiksi:D Noh onneksi isommalla tytöllä oli pari muutakin lakkia ja pienemmälle kävin ostamassa uuden. Mutta harmi kun ne olivat niin söpöjä lakkeja...

Siitäpä sainkin idean että voisin tehdä kaikille uudet talvilakit itse. Ja itselleni samanlaisen. Ja ehkä miehellekin. Saa nähdä saanko toteutettua suunnitelmani. Koska aika..Tällä hetkellä olen kyllä saanut kudottua syksyn aikana kahdet lapaset (tytöille) ja parhaillaan kudon villasukkia joululahjaksi ja niiden jälkeen vielä pitäisi tehdä kahdet sukat pukinkonttiin, sitten voisi vasta alkaa toteuttaa lakkeja meille. Siitä muuten onkin jo muutama vuosi aikaa kun olen viimeksi kutonut ja ihan yhtäkkiä alkoi kovasti syyhyttää tarttua puikkoihin, onneksi ne löytyi ja korkkaamaton kerä 7-veljestäkin vielä.











Pikkuinen Eevert (heh, alkaa olla jo kovaa vauhtia iso) harjoittelee sanoja kovaa vauhtia. Tukea
vasten kävelee kovasti mutta vain houkuteltuna ilman tukea muutaman askeleen. On vaan niin arka että säikähtää heti ja heittäytyy äkkiä lattialle. Ei ole valmis vaan vielä kävelemään. Kyllä kai meillä on kohta pikkutaapertaja talossa mutta jotenkin sitä odottaa jo kovasti että oppisi kävelemään kun on kestänyt meidän lapsista nyt pisimpään. On kyllä rauhallinen poika vaikka tempperamenttiakin on alkanut löytyä kyllä hetkittäin, lähes yhtä kovasti kuin isoveljellänsä:D

 Kirjan lukeminen on taas alkanut kiinnostaa isompia lapsia kovasti ja joka päivä täytyy lukea useampi kirja. Tätä kirjaa päivittäin. Ja lorupussi on ollut myös suosittu leikki viime aikoina. Mietin että pitäisikö tehdä tästä laulupussiversio...

 Sänky se on nukenkin sänky :D Leikisti päiväunilla. Taisi olla isompien kanssa kotileikki kesken. Eeditistä on tullut kyllä tosi reipas tyttö, kerho on alkanut sujua hyvin ja mielellään sinne menee eikä enää itketäkään. Ja nyt on alkanut minä itse- vaihe. Vaatteiden riisuminen ja pukeminenkin on alkanut ihan eri tavalla kiinnostaa.

Ryhmä Hau palapeliä, isoveli opettaa pikkusiskoa <3

Jotenkin rankka syksy kun mies on tehnyt 10h työ"päivää" ja pelkkää ilta/yövuoroa ja sitten nukkunut aamupäivään asti, tietenkin on pakko että jaksaa tehdä töitä, fyysisesti raskasta ja vielä ajella yöllä kotiinkin. Lasten kanssa on aika paljon saanut olla yksin ja Eevertillä kun on yhtäkkiä huonontuneet unet niin vähän väsyttää:D No nyt on syysloma, ei tarvi ehtiä aamulla kiireellä kerhoon niin saa ottaa rennommin ja miehelläkin pari päivää vapaata. Ja voikin olla että pian työt vähenee kun talvi tulee niin on kotipäiviä sitten paljon enemmän. Lapset on sitten kyllä innoissaan ja jää mullakin sitten enemmän omaa aikaa omille jutuille ja liikunnalle.

Tässä vielä pikkuinen siili joka pari viikkoa sitten rapisteli leikkimökin takana <3 Ja pari kuvaa meidän puistoiluretkestä kaupungissa.

Synttärisankarit 4v & 1v

                         

Hiukan kuulumisia synttäreiltä. Juhlat meni todella hyvin! Sain leivottua tarjottavat, joskaan en ihan siinä aikataulussa kuin oli tarkoitus, heh. Mutta valmista tuli ja kuulemma maistui. Kakkuja oli kaksi, 4v oma kakku, Ryhmä Hau kuvalla varustettu, vaalealla pohjalla tehty. Väleissä kermavaahtoa, sitruunatuorejuustoa sekä mansikoita sekä kermavaahtoa, sitruunatuorejuustoa ja vadelmia. Ihanan raikas kakku tuli. Vaikka ulkonäkö ei ehkä ole ihan priimaa, hih. No sen siitä saa kun synttäreitä on pidetty vain kaksi kertaa vuodessa, muuten ei noita kakkuja eikä sitten pursotuksiakaan tule tehtyä.

Pienemmän sankarin kakku (jota sankari itse kyllä ei tainnut edes maistaa) oli Muumi-kuvalla varustettu, tummalla pohjalla tehty suklaakakku. Väleissä siis kermavaahtoa, maustamatonta tuorejuustoa, ihan vähän vadelmia ja valkosuklaata sekä kermavaahtoa, maustamatonta tuorejuustoa, ihan vähän mansikkaa ja minttusuklaata. Oikeastaan tämä kakku oli jotenkin parempi nyt, viimeksi oli toisinpäin koska suklaakakusta tuli liian äklömakea.

Aikuisvieraita taisi olla 8 ja lapsia 9 joista 8 oli alle 6 vuotiaita. Vilinää riitti mutta leikit sujui hyvin :-) Melukaan ei ollut ihan päätä huimaava, heh.

Lahjaksi tuli kaikkea mieluista, Ryhmä Hau leluja ja paitoja. Uusi traktori ja Ryhmä Hau pipo ja hanskat. Pienempi sankari sai paljon vaatetta ja yhden lelun missä soi musiikki ja valot välkkyvät. Oikein mieluisa lelu siis :-D

Lisäksi tarjottavana oli kinkkupiirakkaa, tortilla-kinkkurullia, omenapiirakkaa, Kinderpiirakkaa, Viinimarjakakku (samalla tyylillä tehtynä kuin juustokakku mutta ei ole juustokakku) ja keksiä, sipsiä, poppareita ja karkkia.

Tässä vähän koristuksia synttäriaamulta kuvattuna. Hyvin näkee että paikat vielä hiukan rempallaan, hih. Lisäksi oli ilmapalloja, Ryhmä Hau teemalla sekä sinisiä missä oli valkoisia pilkkuja. Ilmapalot ovatkin aina lasten suosiossa synttäreillä ja niitä täytyy riittää kaikille ettei tule tappelu. Netistä olen onnistunut tilaamaan vielä sellaisia jotka eivät poikien kovassa käsittelyssäkään ole hajonneet ja niissä on ilmaa vielä kuukauden päästäkin.
.

Syystuulia

Niin se vain syksy sieltä yllätti ja saa ihmetellä että mihin ihmeeseen kesä oikein hujahti? Muutoksen tuulia on syksy tuonut tullessaan.

 Eevert täytti 1vuotta ja näin ollen meillä ei ole enää vauvaa talossa. Onhan se haikeaa mutta samalla kivaa, näinhän sen täytyy mennäkin, tulee uudet ajat ja uusia vaiheita. Hyvät muistot jäi vauvavuodesta <3

Pikkuisesta äidin tytöstä, Eeditistä, tuli kerholainen. Nyt on meillä kolme kerholaista. Voihhh <3 Kyllä jännitin koko kesän tätä päivää, kun vien Eevertin kanssa isommat omaan kerhoonsa viettämään toista kerhopäivää tälle syksylle ja Eedit jää viettämään ihan ensimmäistä kerhopäiväänsä kun lähden vain YHDEN lapsen kanssa kerhon portista. Niin outo tunne! Tuntui että nyt kyllä jotain unohtui.. Sinne jäi kolmaskin lapsi iloisena vilkuttelemaan heippaa kun äiti lähti kyynel silmässä pois, yrittäen näyttää yhtä iloiselta, heh. Ja sitten se tunne todellakin, vaan yksi lapsi mukana. Häh??

Ja meidän esikoisella alkoi neljäs sekä samalla viimeinen kerhovuosi, nyt saa olla viskari ja sitten vuoden päästä alkaa eskari. En halua edes ajatella vielä niin pitkälle, nautitaan nyt tästä vuodesta ja mietitään kaikkia uusia asioita vasta sitten vuoden päästä, hih. No ei se nyt ihan niin helppoa ole, täytyy mietiskellä mihin eskariin pitäisi hakea ja sitten ensivuoden alussahan niihin täytyy jo hakea! No vasta kuuden kuukauden päästä mutta aika menee ihan hujauksessa kuitenkin ja varmasti pian saa huomata että joulu sieltä jo häämöttää.

Ensimmäiset sairastelutkin on jo sairasteltu, viikon kuume ja flunssa iski meihin kaikkiin ja toinen kerhoviikko jäi näin ollen välistä. Kylläpä oli talo täynnä väsyneitä kuumepotilaita <3

Viikonloppuna kuitenkin iloinen ja odotettu juttu tulossa, nimittäin veljesten synttärit <3 On niitä kyllä odotettu, varsinkin isompi päivänsankari. Ryhmä Hau sitä ja Ryhmä Hau tätä, Ryhmä Hau on siis in jos se ei vielä tullut selväksi, heh. Saa nähdä millaiset sekasynttärit saadaan kokoon, pienemmälle ajattelin Muumi-teemaa, ainakin kakkuun ja ilmapalloihin. Koristeiksi kuitenkin varmaan vähän neutraalimpaa.

Käytiin myös Rokualla päiväretkellä. Ihana ilma vaikkakin alkoi tulla illasta jo hiukan viileää. Jäkälää oli niin paljon ja se näytti lasten mielestä ihan lumelta. Tuolla tullaan varmasti vielä syksyn mittaan retkeilemään lisääkin.

 Piipahdettiin samalla reissulla vielä mökillä paistamassa makkaraa ja ihailemassa maisemia <3

Viikko Norjassa ja Lapissa

Tätä ajatusta sivuttiin keväällä; olisipa kiva lähteä yhdessä Norjan reissulle. Mies ei ollut siellä koskaan käynyt ja ihastui ottamieni kuvien maisemiin kun veljeni kanssa reissasimme. Mutta tulimme siihen tulokseen että ihan hullu ajatus, ai että viikoksi neljän alle 6vuotiaan kanssa asumaan asuntoautoon, juu ei taida tulla mitään.

Tuossa kesäkuun aikana aloimme kuitenkin miettiä asiaa uudestaan että mitä jos yrittäisimme etsiä tarpeeksi ison asuntoauton meille ja todella lähtisimmekin Norjaan. Kyllähän elämässä vähän extremeä täytyy olla, heh. Olisi ollut ihana myös lähteä kahdestaan mutta meillä ei ole oikein hoitotukiverkostoa käytettävissä ja toisekseen enpä kyllä olisi raskinut jättää lapsia viikoksi!
 Kun sopiva, kuudelle hengelle rekisteröity matkailuauto löytyi ja vieläpä aika läheltä, otimme yhteyttä ja kävimme katsomassa mahtuisiko sinne 4 turvaistuinta ja jee - kyllä sinne mahtui!
Reissusuunnitelmaa tein vähän sen reitin pohjalta mitä me veljeni kanssa kävimme, tosin suunnitelmat vähän muuttui matkan varrella mutta sehän siinä matkustamisessa matkailuautolla olikin parasta, voi ajella pidempään kun lapset nukkuvat ja pysähdellä sopivan paikan tullen ja ruokaa voi pysähtyä tekemään koska vain. Yöpaikkojakin löytyy vaikka ne meillä oli suunnilleen jo tiedossa vinkkinä veljeni ja isäni yhteisiltä reissuilta.

Vähän jännitti miten lapset jaksaisivat istua autossa ja se miten ahtaaksi meidän kuuden hengen tila kävisi. Ja onko oikeasti siis ollenkaan järkevää lähteä viikon reissuun, asuntoautolla, vieläpä neljän 1-5vuotiaan kanssa?! Ei varmaankaan. Jos ilmat suosisivat niin ulkoilua mahdollisimman paljon mutta entäs sitten vesisateella? Ainakin sukulaiset vähäsen pelottelivat meitä tulevasta.
Maanantaina siitä kuitenkin starttasimme matkaan, auto ihan täyteen pakattuna. Ensin kohti Haaparantaa ja karkkikauppaa. Ikean jätimme suosiolla väliin, mies epäili että auto olisi pian täynnä kaikenlaista tavaraa ja tilpehööriä ja olipa siinä varmasti hyvin oikeassa, heh.

Haaparannassa kävelyretkellä

 Yövyimme Pellossa ja tarkoitus oli jatkaa matkaa vain Muonioon Olostunturin läheisyyteen yöpaikalle ja olisimme käväisseet ulkoilemassa Pallastunturin luontokeskuksessa. Keli näytti aika sateiselta Muoniossa ja varsinkin siellä päin minne olimme menossa. Säätiedotuskin näytti vesisadetta koko illaksi. Miehelle tulikin yhtäkkiä kova halu ajella puistoilun jälkeen suoraan Skibottniin asti katselemaan Norjan vuoria ja kun lapsetkin jaksoivat matkustaa ulkoilun jälkeen hyvillä mielin, jatkoimmekin matkaa. Olisimme tarvittaessa jääneet välille yöksi johonkin mutta ei tarvinnut. Kilpisjärvellä pysähdyimme kaupassa ja lapset saivat ostaa lelut ja jaksoivat taas niiden voimalla istua matkaa eteenpäin, hih.

Skibottnissa pysähdyimme kävelemään meren rannalle ottamaan kuvia ja lapset halusivat kerätä veden hiomia kiviä ja simpukoita. Sitten jatkoimme matkaa vielä tunnin yöpaikalle.
Yöpaikalla oli kyllä niin ihanat maisemat, olisinpa taas voinut jäädä sinne vaikka viikoksi. Samalla paikalla yövyimme veljenikin kanssa. Mutta pienille lapsille ei kovin hyvä paikka pidempään oleskeluun kun kalloilta oli vähän pudotusta alas. Mutta aivan ihana paikka, kyllä siellä ainakin aikuiset viihtyisivät monta päivää ihastellen maisemia.

Yöpaikalla kallioilla

Aamulla ulkoilujen jälkeen sitten suunnattiin kohti Altaa missä olimmekin kaksi yötä. Matkalla oli mahtavat maisemat! Ja niin myös Altan keskustassa hienot näkymät merelle ja yöpaikankaan maisemista ei voi valittaa. 2-vuotias alkoikin jo tässä vaiheessa kysellä onko tämä meidän koti, asuntoautoa siis varmaan tarkoitti. Raukka kai arveli että rakas koti on vaihtunut pikkuisen pienempään versioon ihan lopullisesti, hih.

Välipäivänä kävimme ajelulla pienemmässä kylässä Oksfjordissa jossa sumu peitti osan maisemista mutta onneksi matkankin varrella näkymät olivat todella upeita. Laivankin satuimme näkemään. Aavemaisen näköisenä lähti kyllä puksuttelemaan sumun läpi.

Oksfjordissa

Altasta suuntasimme hiukan haikein mielin kohti Suomea ja Lappia, yövyimme Levillä. Ja toiseksi yöksi ajelimme Sodankylän ja Kemijärven kautta Posiolle järven rannalle. Norjaan olisi kyllä voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Jäävuoret, meri ja ne pienet kylät missä talot ovat niin värikkäitä, kuin karkkeja. Niin ihanaa! Mutta toisaalta sitten taas oli kiire suunnata kotiinpäin, kohti sivistystä. Siis kotia, missä on lämminvesihana, käyttövettä tulee hanasta vaikka millä mitalla, on astianpesukone, pyykinpesukone, omat sängyt. Ja mikä parasta, televisio!! :-D

Sunnuntaina aamulla uitiin Posiolla ja lapset leikkivät vesileikkejä ja ajeltiin sitten Syötteen luontokeskukseen ulkoilemaan ihanaa metsäreittiä pitkin missä emme viitsineet kovin pitkään käydä ilman eväitä. Mutta ehkä palaamme myöhemmin käymään ihan kunnon retkeilyn eväiden kera. Sieltä sitten kotimatkalle.

Kuvia Leviltä. On ne vaan Suomenkin maisemat ihan hienot.

Aivan mahtava reissu!! Molemmat miehen kanssa lähtisimme uudelleenkin vaikka haastaviakin hetkiä oli kun mukana oli neljä 1-5v lasta. Mutta me tehtiin se ja selvittiin :-D Ja vieläpä parhain päin, ihanat muistot jäi mahtavasta reissusta ja lapsetkin olivat iloisia ja saivat uusia kokemuksia.
Se mikä yllätti oli se että lapset eivät yhtään kertaa kitisseet matkan aikana ollenkaan vaan jaksoivat matkustaa todella mahtavasti! Ja sitten se että meidän lapset, jotka kotona menevät hyvin nukkumaan ja yleensä reissuissakin, eivät olisi malttaneet alkaa nukkumaan. Toki olivat ensimmäistä kertaa asuntoautossa. Ja nukkuivat välillä päivälläkin. Mutta jäi meille onneksi illalla ennen nukkumaanmenoa hetki aikaa kahdestaan huokaista ja ihailla maisemia. Hyvät fiilikset jäi kyllä koko reissusta vaikka sen jälkeen väsytti.

Me aikuiset syötiin vähän epäterveellisesti joko valmisruokia tai puolivalmiita ja lapsille teimme kotona ennen lähtöä kotiruokaa sen verran että riitti ensimmäiset 3pv ja sen jälkeen joutuivat syömään Pilttiä, onneksi maistui kaikille hyvin. Mutta jotenkin touhua oli niin paljon ettei jaksanut uhrata paljoa aikaa ruuanlaittoon. Paljon syötiin kyllä kasviksia ja hedelmiä. Kotona on jälleen paluu arkeen ja terveellisempään kotiruokaan.

Puistojakin löytyi matkan varrelta ja meillä onneksi lapset keksii leikin jo hiekasta, kivistä, lehdistä, risuista ja kävyistä. Köyhien lapsilla on halvat huvit vai miten se nyt meni :-D Tietysti pallot ja laukullinen hiekkaleluja oli myös mukana.

Yksi iso kämmi oli että kameraan ei ollut toista akkua mukana eikä sitä pystynyt missään lataamaan. Jouduttiin siis säästelemään kameraa ja suurin osa kuvista otettiin puhelimella, harmi vaan että tuli sitten paljon epäselviä ja sumuisia kuvia. Onneksi jäi hyvät muistot kuitenkin :-)

Ranuan eläinpuistossa

Meidän ensimmäinen kesäreissu on nyt vihdoin ja viimein takana. Kyllä vain, ihan ensimmäinen, hih. Oli siinä odottamista kun kesäkuu on jo mennyt ja melkein tämä heinäkuukin. Ja odotettuhan on tätä eläinpuiston reissua siitä asti kun kerhot loppuivat toukokuussa. Seuraksemme lähtivät pikkuveljeni sekä siskoni nuorimman 1v8kk ikäisen poikansa kanssa.

Aamulla lähdettiin ajamaan ja ihan hyvin oltiin aikataulussa, vaatteet ja suurimman osan tavaroista olimme pakanneet ja vieneet jo illalla autoon. Saavutus sinänsä, tuntuu että meidän porukalle tarvitsee niin paljon tavaraa mukaan ja aina olemme myöhässä sovitusta, vaan eipäs oltukaan tällä kertaa, hih. Mukaan lähti myös leluja ja kirjoja sekä dvd-soitin ja pari dvd:tä. Yövyimme siis mökissä kierroksen jälkeen niin vähän vaatettakin tarvi mukaan kaikille ja eihän 5 lasta ilman leluja pärjää, ainakaan jos aikuiset haluavat olla hetken rauhassa, heh heh.

Paikan päällä ennen kierrosta annoimme pienimmille pojille omat ruuat ja noille meidän isommille lapsille sekä aikuisille oli leivät ja sitten paistettiin vielä makkarat kierroksen taukopaikalla. Jätskitkin ostettiin kioskista ja lisäksi oli pähkinöitä, suolakeksiä ja banaania.

Ollaan käyty nyt kolmatta kertaa joka vuosi Ranuan eläinpuistossa mutta onhan se aina mukava ulkoilla ja samalla katsella eläimiä vaikka ne osittain alkaakin olla jo tuttuja. Mutta kylläpä tällä kertaa oli mukava yllätys, vaikka myöhästyimme jääkarhujen ja karhujen ruokinta-ajasta, olivat jääkarhut vielä hyvin näkösällä. Yleensä ovat olleet nukkumassa kaukana kallioiden päällä. Samoin kuin karhu nähtiin hyvin mutta se oli ainakin viimekesänä myös hyvin näkyvillä.

Kuuma oli kiertää mutta onneksi kaikilla oli vettä mukana ja välillä syötiin evästä niin jaksoi. Meidän isommat kävelivät reippaasti koko kierroksen ja niin käveli päättäväisesti myös Eedit, ainoastaan pari minuuttia kävi tuplarattaiden kyydissä ja sitten taas käveli. Kuitenkin aika hyvä suoritus 2vuotiaalta. Oikein suuttui kun kysyin muutamaankin kertaan tuleeko kärryn kyytiin, hih.

Lopuksi jäätiin vielä puistoon leikkimään ja hyvin riitti lapsilla virtaa. Tietysti myös kotieläimet täytyi kiertää. Varsinkin Edvin ja Eevert seurasivat siellä kauhulla Jonne Jääkarhun kulkua. Oli niin pelottava karhu että molemmat kiljuivat kuin syötävä kun jouduimme pariin kertaan ohittamaan aika läheltä. Aikuisten mielestä kyllä ihan veikeä hahmo. Elisabet uskaltautui kuitenkin halaamaan lopuksi kun näki monien muidenkin lasten juoksevan suoraan halaamaan, Edvin kuulemma aikoo sitten isona vasta halata. Pitkä hiljaisuus tuli kun kysyin halaatko jo ensikesänä. "No äiti, en varmaan ole sitten vielä iso vaan vasta myöhemmin, sitten vasta voin halata." No niinpä niin, hih.

Yöksi sitten mökkiin, eläinpuiston vastapäätä olevaan Gulo-Gulon lomakylään. Mies, molemmat pojat sekä pikkuveljeni menivät jo edeltä ja me tyttöjen ja siskoni kanssa puistoilimme vielä hetken ennenkuin lähdimme mökille syömään ja saunomaan sekä viettämään iltaa. Kaikki isommat lapset nukahtivat klo 21 jälkeen ja Eevert vasta lähempänä 23:a, sitten tuli aikuisilla valvottua vielä pari tuntia.

Ihanasti aamulla meidän isommat lapset herättivät yläkerrassa samassa huoneessa nukkuvan serkkupoikansa jo klo 6 jälkeen ja sitten heräsi myös Eedit alakerrassa joten jätimme Eevertin vielä jatkamaan unia ja lapset siirtyivät olohuoneeseen leikkimään. Siskoni ja veljeni jatkoivat unia vielä vähän aikaa, mitä nyt pystyivät, hih.

Aamutoimien jälkeen lähdimme sitten siskon ja kaikkien lasten kanssa eläinpuiston leikkipuistoon uudelleen leikkimään ja katselemaan vielä kotieläimiä, kun mies ja veljeni saapuivat paikalle pakattuaan tavarat mökissä. Sitten kävimme myös vielä katsomassa jääkarhuja joista toinen sattui olemaan juuri uimassa kuin myös tavallinenkin karhu oli omassa aitauksessaan. Sitten suuntasimme vielä pienen kierroksen leikki/kotieläinpuistoon kun lapset halusivat näyttää vielä paikkoja iskälle ja Elisabet, Eedit ja Edvin kävivät ratsastamassa aasilla kierroksen. Sitten pienet matkamuistot myymälästä, lapsille ruokaa ja kotimatkaan.

Suuntasimme Pudasjärven Hesburgeriin syömään ja lapset saivat välipalaa sekä muutamat ranskalaiset maistaa, tällä kertaa ei ostettu kenellekään lapsista omaa ateriaa vaan saivat syödä vähän terveellisemmin. Sen jälkeen matka tyssäsikin ikävästi kun huomasimme autojen luo mentäessä että veljeni auto oli mennyt rikki. No onneksi on autoasentaja ammatiltaan ja yritti selvittää missä vika ja korjata sitä, aikaa tosin vierähti 3h mutta sai lopulta auton kuntoon ja matka pääsi jatkumaan. Lapset eivät olisi kyllä jaksaneet enää yhtään enempää odottaakaan. Huh! Loistavasti sujunut matka meinasi päättyä ikävästi vaan onneksi kuitenkin pääsimme kotiin.

Ihana reissu <3 Kaikki sujui mukavasti ja kommelluksiltakin vältyttiin. Hyvin saatiin pidettyä laumakin kasassa, hih. Aikuisetkin saivat levähtää illalla ja herkutella vaikka yöunet jäivätkin lyhyiksi. Mutta toisinaan sitä omaa/yhteistäkin aikaa tarvitaan enemmän kuin unta. Lapset viihdyttivät kivasti toisiaan ja heti piristi kun oli porukassa mukana uusi kaveri leikkimässä.