Ihana, kamala raskaus

Jos vähän kirjoittaisin tästä raskaudesta. Kyllä tämä viides raskaus on mennyt samalla kaavalla pahoinvoiden ja oksennellen kuin edellisetkin. Se on se kamala ja kamalin puoli. Välissä tuntui todella vaikealta kestää se ettei mikään tunnu pysyvän sisällä ja kaikki oksetti. Kauhea ällötys kokoajan. Nyt kun ollaan päästy jo rv 16, oksennan kyllä edelleen mutta ehkä se pahin ällötys on takana, kyllä pahoinvointia on edelleen päivittäin ja mitään ei tekis mieli syödä mutta sellainen pahin on poissa ja voi suoda jopa onnellisia ajatuksia raskaudelle. Hajuherkkyyskään ei enää juuri tunnu, ennemmin sai oksentaa jo jääkaapin avaamisesta kun tuntui että sieltä tuli joka kerta ihan hirveä haju. Mutta ei kai siellä mikään haissut, ainakaan mies ei haistanut kertaakaan, hih.

Vaikka neljäs raskaus meni 6pv yli ja vauva oli siis syntyessään 4,3kg, ei tullut mitään muita vaivoja, ei supistellut eikä edes liitoskipuja tullut ollenkaan. Olisin aivan hyvin voinnin puolesta voinut olla raskaana vielä vaikka muutamankin viikon. Vaikka olo oli kömpelö ja maha jättimäinen ja vauvan koko jännitti todella paljon jonka takia olisinkin kyllä toivonut synnytyksen alkavan jo ennen laskettua. Vähän jännittää miten tällä kertaa menee mutta synnytys on onneksi vielä niin kaukainen juttu ettei sitä tee mieli paljoa vielä ajatella kuitenkaan.

Nyt on siis tulossa isoin ikäero meille, vähän vajaa 2v. Heinäkuussa pitäisi vauvan syntyä ja elokuussahan pienin täyttää 2v. Vaikka pieni isovelihän se on kuitenkin vasta. Saa nähdä miten ottaa vauvan vastaan, onko juuri ihana uhma päällä... Vähän on känkkäränkkä luonteeltaan kun sille päälle sattuu eli sitähän sattuu päivittäin. Jännästi nuo pojat ovat kyllä samanlaisia ja tytöt taas samanlaisia keskenään, enemmän tasaisempia luonteeltaan.

Tästä raskaudesta ei olla vielä kerrottu kenellekään muulle kuin siskolleni. Vaikka maha alkoi näkyä siinä rv11-12 jo kuten edellisessäkin raskaudessa ja silloinhan jo paljastuin kun en arvannut kenenkään tuijottelevan mahaa niin tarkkaan. No nyt olen tosiaan viisastunut ja joulun aikaan peitin mahan visusti katseilta löysillä vaatteilla ja isolla hupparilla. Sen jälkeen ei olla missään käytykään ja ainoat jotka meille tänne syrjempään eksyy, ovat olleet äitini ja miehensä joiden vierailun aikaan olen peittänyt mahan hartioilla olevalla isolla viltillä.

Kuukauden päästä olisi tyttöjen synttärit ja silloin ajattelin raskauden yllätyksenä paljastaa mutta saa nähdä päästäänkö sinne asti. Toisaalta tekisi mieli jo paljastaa että voisi kyläillä ihan normaalisti eikä tarvitsisi salailla mahaa eikä tuota pää pöntössä olemista mutta toisaalta, kyllä tuo oksentaminen ja pahoinvointi on sen verran voimakasta ettei jaksa ajatella kodin ulkopuolella olevaa elämää juurikaan, hyvä että selviää kauppareissusta ja lasten kerhonhakureissulta ilman oksentelua. Mutta kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, no viimeistään heinäkuussa, heh.

Vauvakuumetta ei ehtinyt tässäkään välissä vielä tulla. Luulen että se kyllä jossain vaiheessa raskauden edetessä sitten iskee. Saa nähdä onko tämä nyt se viimeinen lapsi, hyvin mahdollista. Vai vieläkö kuudes. Kuudesta lapsesta olen aina haaveillut. Mutta jos viimeisen lapsen jälkeen iskeekin yhtäkkiä vauvakuume, kun lapsiluku pitäisi olla täynnä, hankitaan kissanpentu tai koiranpentu, hih.

Kyllähän tässä kuitenkin mennään vielä päivä kerrallaan. Vielä ei ajatus vauvasta tunnu kovin todelliselta. Koska pelkään vieläkin keskenmenoa. Vaikka ei kai se pelkääminen mitään auta eikä sitä estä. Ja tiedän kyllä senkin ettei kaikille tule ollenkaan keskenmenoja. Mutta turhaahan se on murehtia sellaisia asioita joihin ei voi vaikuttaa joten ei auta kuin olla onnellinen tästä ihmeestä joka meille on suotu ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin<3

Tule jo kesä

Kyllä saisi oikeastaan jo tämä talvi riittää. Lapsilla on tietenkin kivaa laskea mäkeä, tehdä lumiukkoja ja hiihtää. Katsella leijuvia lumihiutaleita ja tähtitaivasta. Onhan kaikki vähän erilaista kuin kesällä. Mutta kaikki lähtemisetkin kestää niin paljon kauemmin kuin kun täytyy laittaa niin paljon vaatetta päälle, villasukista ja fleeceistä lähtien. Ja vaikka haluaisi olla ulkona vaikka koko päivän, tulee ennen pitkää niin kylmä että sisälle on tultava. Ainakin nykyään, minulla, toista oli joskus ennen kun vietin päivät hevostallilla jopa -20-30 asteessa, ei tullut kylmä silloin :D

Näin talvella on kiva muistella kesää vaikka ne kesäiset päivät ja tekemiset tuntuvatkin todella kaukaisilta ja haikeilta. Ja eihän kesä oikeastaan ole edes minun lempivuodenaika, syyskuusta ja lokakuusta tykkään ehkä eniten jos ei ole sadetta ja on ihana ruska. Mutta täällä syrjemmässä omakotitalossa asuessa me ollaan nautittu kesästä ja ulkoilusta ihan eri tavalla kun voidaan olla niin paljon ulkona ja omassa rauhassa ja piha on niin ihanan suuri. Tai pihojahan meillä on kaksi mutta takapihalla lapset harvemmin leikkivät kun siellä menee joki.

Kaipaan lämpimiä kesäpäiviä. Kävelyä heinäpellon reunassa, ihastellen kesän kukkasia.

Uimista. Mökin rannassa on niin hyvä uida lasten kanssa, toivottavasti ehditään toteuttaa tätä vielä enemmän kuin viime kesänä.

Retkeilyä. Hyvissä maisemissa, luonnon rauhassa, ilman sääskiä toki:D

Mökkeilyä. Ihan vain pihalla ulkoilua, aamusta iltaan, näin talvisin siellä ei ihan niin kauaa viihdy.

Lähimetsän tutkimista lasten kanssa. Juhannus. Marjat, meillä on paljon viinimarjapensaita sekä vadelmia. Leikkimökin takaa löytyi muutama villimansikkakin.

Ja tämä on se mikä ilahduttaa, mitä odotan kesältä erityisesti:)


Heinäkuussa nimittäin meille pitäisi syntyä VAUVA!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tulipas pitkä tauko tähän kirjoitteluun. Monta aloitettua tekstiä löytyy kyllä mutta ei vaan ole muka ehtinyt kirjoittaa niitä loppuun. Aika korjata asia :) Mutta siis, huomasin ettei uutena vuotena tullut otettua yhtään kuvaa joten kaikki kuvat on Joululta.

Tänävuonna käytiinkin meidän lähikylällä järjestettävässä vanhan ajan joulutapahtumassa missä sai tehdä jätkänkynttilöitä, kauroista lyhteitä, juoda lämmintä glögiä ja syödä piparia ja suklaata, laulaa joululauluja, julistettiin eläimille joulurauha ja pääsi kiertämään joulupolkua sekä käymään poniajelulla. Ihana tapahtuma, ilta-aikaan ja ihania lyhtyjä ja tulia oli joka puolella. Sitten käytiin myös isompien tanssikoulun joulujuhlassa missä meidän isommat (Elisabet&Eevert) esiintyivät ryhmänsä kanssa ja myös joulupukki vieraili ja jakoi kaikille lapsille pienet yllätyspussukat.

Ennen Joulua käytiin 3 yön reissu vielä Vuokatissa. Siellä ulkoiltiin, syötiin miehen siskon laittamaa jouluruokaa ja myös Angry Birds puistossa käytiin 4h seikkailemassa. Kyllä tuli lapsille sen päivän jälkeen uni hyvin. Kotiin tullessa otettiin sitten kuusi sisälle sulamaan ja seuraavana päivänä lasten kerhon joulujuhliin ja kuusen koristeluun, sitten ostamaan jouluruokia ja paketoimaan vielä viimeiset lahjat.

Joulupukki kävikin meillä jo aamulla tuomassa lahjat, syötiin jouluruokaa ja iltapäivällä iltaa viettämään sukulaisten luo mummoni vanhalle kotitalolle joka on aika lähellä meitä. Lapset saivat lisää lahjoja jotka pukki oli hajamielisyydessään "unohtanut".

Lahjoja tuli paljon, Elisabet sai mm. toivomansa laulavan Elsan, Elsan mekon ja peruukin, Elsa pipon ja hupparin, villasukat ja barbeja. Edvin sai mm. Ryhmä Hau vahtitornin, tukkirekan, villasukat, poikabarbin ja hupparin. Eedit toivoi keijubarbeja ja sai niitä, lisäksi mm. muutaman tavallisen barbin, poneja, uudet pussilakanat, Baby Born nuken ja tavaroita sekä Brion nukenvaunut. Eevert sai mm. Fisher Price autoparkkitalon, paketin autoja, soivan ja ääntelevän kirjan. Kyllähän noita lahjoja tuli vielä muutakin, ihan liikaakin. Mutta lapset olivat tyytyväisiä vaikka kaikilla oli oikeastaan vain yksi lahjatoive.

Jouluruokamenu sisälsi tällä kertaa riisipuuroa ja mansikkasoppaa, itse paistettua kinkkua, maksalaatkkoa, lanttulaatikkoa, porkkanalaatikkoa, peruna-porkkana-bataattimuusia, grillattua lohta, salaattia, rosollia ja luumusoppaa sekä kermavaahtoa, suklaata unohtamatta.

Joulu taisi olla väsyttävä

Esikoisen kyhäelmä porojen vetämästä reestä :)

Uutta vuotta vietettiin kotosalla, syöden nakkeja, uunissa paistettuja peruna, bataatti ja porkkanatikkuja, karjalanpiirakoita ja munavoita, perunasalaattia, tavallista salaattia, kokista, sipsejä ja karkkia. Muutama raketti ammuttiin myös sen jälkeen kun käytiin autoajelulla katselemassa raketteja. Eihän niitä samalla tavalla näy täällä syrjässä mutta jokunen raketti saatiin kuitenkin bongattua. Yöllä käytiin myös miehen kanssa pihalla katselemassa, pauke oli ihan hirveä mutta muutama raketti näkyi siellä täällä. No olihan sitä siinäkin nähtävää.

Uusi vuosi ja uudet kujeet onkin tästä sitten hyvä aloittaa lenkkeilyllä, karkki ja suklaalakolla ja terveellisemmillä syömisillä :D No ei, eipä voi sanoa että olisi ahmimaan päässyt, joulusuklaista on vielä suurin osa syömättäkin. Saa nähdä mitä on uudella vuodella luvassa meille ;)

Hyvää Uutta Vuotta!