Viikko Norjassa ja Lapissa

Tätä ajatusta sivuttiin keväällä; olisipa kiva lähteä yhdessä Norjan reissulle. Mies ei ollut siellä koskaan käynyt ja ihastui ottamieni kuvien maisemiin kun veljeni kanssa reissasimme. Mutta tulimme siihen tulokseen että ihan hullu ajatus, ai että viikoksi neljän alle 6vuotiaan kanssa asumaan asuntoautoon, juu ei taida tulla mitään.

Tuossa kesäkuun aikana aloimme kuitenkin miettiä asiaa uudestaan että mitä jos yrittäisimme etsiä tarpeeksi ison asuntoauton meille ja todella lähtisimmekin Norjaan. Kyllähän elämässä vähän extremeä täytyy olla, heh. Olisi ollut ihana myös lähteä kahdestaan mutta meillä ei ole oikein hoitotukiverkostoa käytettävissä ja toisekseen enpä kyllä olisi raskinut jättää lapsia viikoksi!
 Kun sopiva, kuudelle hengelle rekisteröity matkailuauto löytyi ja vieläpä aika läheltä, otimme yhteyttä ja kävimme katsomassa mahtuisiko sinne 4 turvaistuinta ja jee - kyllä sinne mahtui!
Reissusuunnitelmaa tein vähän sen reitin pohjalta mitä me veljeni kanssa kävimme, tosin suunnitelmat vähän muuttui matkan varrella mutta sehän siinä matkustamisessa matkailuautolla olikin parasta, voi ajella pidempään kun lapset nukkuvat ja pysähdellä sopivan paikan tullen ja ruokaa voi pysähtyä tekemään koska vain. Yöpaikkojakin löytyy vaikka ne meillä oli suunnilleen jo tiedossa vinkkinä veljeni ja isäni yhteisiltä reissuilta.

Vähän jännitti miten lapset jaksaisivat istua autossa ja se miten ahtaaksi meidän kuuden hengen tila kävisi. Ja onko oikeasti siis ollenkaan järkevää lähteä viikon reissuun, asuntoautolla, vieläpä neljän 1-5vuotiaan kanssa?! Ei varmaankaan. Jos ilmat suosisivat niin ulkoilua mahdollisimman paljon mutta entäs sitten vesisateella? Ainakin sukulaiset vähäsen pelottelivat meitä tulevasta.
Maanantaina siitä kuitenkin starttasimme matkaan, auto ihan täyteen pakattuna. Ensin kohti Haaparantaa ja karkkikauppaa. Ikean jätimme suosiolla väliin, mies epäili että auto olisi pian täynnä kaikenlaista tavaraa ja tilpehööriä ja olipa siinä varmasti hyvin oikeassa, heh.

Haaparannassa kävelyretkellä

 Yövyimme Pellossa ja tarkoitus oli jatkaa matkaa vain Muonioon Olostunturin läheisyyteen yöpaikalle ja olisimme käväisseet ulkoilemassa Pallastunturin luontokeskuksessa. Keli näytti aika sateiselta Muoniossa ja varsinkin siellä päin minne olimme menossa. Säätiedotuskin näytti vesisadetta koko illaksi. Miehelle tulikin yhtäkkiä kova halu ajella puistoilun jälkeen suoraan Skibottniin asti katselemaan Norjan vuoria ja kun lapsetkin jaksoivat matkustaa ulkoilun jälkeen hyvillä mielin, jatkoimmekin matkaa. Olisimme tarvittaessa jääneet välille yöksi johonkin mutta ei tarvinnut. Kilpisjärvellä pysähdyimme kaupassa ja lapset saivat ostaa lelut ja jaksoivat taas niiden voimalla istua matkaa eteenpäin, hih.

Skibottnissa pysähdyimme kävelemään meren rannalle ottamaan kuvia ja lapset halusivat kerätä veden hiomia kiviä ja simpukoita. Sitten jatkoimme matkaa vielä tunnin yöpaikalle.
Yöpaikalla oli kyllä niin ihanat maisemat, olisinpa taas voinut jäädä sinne vaikka viikoksi. Samalla paikalla yövyimme veljenikin kanssa. Mutta pienille lapsille ei kovin hyvä paikka pidempään oleskeluun kun kalloilta oli vähän pudotusta alas. Mutta aivan ihana paikka, kyllä siellä ainakin aikuiset viihtyisivät monta päivää ihastellen maisemia.

Yöpaikalla kallioilla

Aamulla ulkoilujen jälkeen sitten suunnattiin kohti Altaa missä olimmekin kaksi yötä. Matkalla oli mahtavat maisemat! Ja niin myös Altan keskustassa hienot näkymät merelle ja yöpaikankaan maisemista ei voi valittaa. 2-vuotias alkoikin jo tässä vaiheessa kysellä onko tämä meidän koti, asuntoautoa siis varmaan tarkoitti. Raukka kai arveli että rakas koti on vaihtunut pikkuisen pienempään versioon ihan lopullisesti, hih.

Välipäivänä kävimme ajelulla pienemmässä kylässä Oksfjordissa jossa sumu peitti osan maisemista mutta onneksi matkankin varrella näkymät olivat todella upeita. Laivankin satuimme näkemään. Aavemaisen näköisenä lähti kyllä puksuttelemaan sumun läpi.

Oksfjordissa

Altasta suuntasimme hiukan haikein mielin kohti Suomea ja Lappia, yövyimme Levillä. Ja toiseksi yöksi ajelimme Sodankylän ja Kemijärven kautta Posiolle järven rannalle. Norjaan olisi kyllä voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Jäävuoret, meri ja ne pienet kylät missä talot ovat niin värikkäitä, kuin karkkeja. Niin ihanaa! Mutta toisaalta sitten taas oli kiire suunnata kotiinpäin, kohti sivistystä. Siis kotia, missä on lämminvesihana, käyttövettä tulee hanasta vaikka millä mitalla, on astianpesukone, pyykinpesukone, omat sängyt. Ja mikä parasta, televisio!! :-D

Sunnuntaina aamulla uitiin Posiolla ja lapset leikkivät vesileikkejä ja ajeltiin sitten Syötteen luontokeskukseen ulkoilemaan ihanaa metsäreittiä pitkin missä emme viitsineet kovin pitkään käydä ilman eväitä. Mutta ehkä palaamme myöhemmin käymään ihan kunnon retkeilyn eväiden kera. Sieltä sitten kotimatkalle.

Kuvia Leviltä. On ne vaan Suomenkin maisemat ihan hienot.

Aivan mahtava reissu!! Molemmat miehen kanssa lähtisimme uudelleenkin vaikka haastaviakin hetkiä oli kun mukana oli neljä 1-5v lasta. Mutta me tehtiin se ja selvittiin :-D Ja vieläpä parhain päin, ihanat muistot jäi mahtavasta reissusta ja lapsetkin olivat iloisia ja saivat uusia kokemuksia.
Se mikä yllätti oli se että lapset eivät yhtään kertaa kitisseet matkan aikana ollenkaan vaan jaksoivat matkustaa todella mahtavasti! Ja sitten se että meidän lapset, jotka kotona menevät hyvin nukkumaan ja yleensä reissuissakin, eivät olisi malttaneet alkaa nukkumaan. Toki olivat ensimmäistä kertaa asuntoautossa. Ja nukkuivat välillä päivälläkin. Mutta jäi meille onneksi illalla ennen nukkumaanmenoa hetki aikaa kahdestaan huokaista ja ihailla maisemia. Hyvät fiilikset jäi kyllä koko reissusta vaikka sen jälkeen väsytti.

Me aikuiset syötiin vähän epäterveellisesti joko valmisruokia tai puolivalmiita ja lapsille teimme kotona ennen lähtöä kotiruokaa sen verran että riitti ensimmäiset 3pv ja sen jälkeen joutuivat syömään Pilttiä, onneksi maistui kaikille hyvin. Mutta jotenkin touhua oli niin paljon ettei jaksanut uhrata paljoa aikaa ruuanlaittoon. Paljon syötiin kyllä kasviksia ja hedelmiä. Kotona on jälleen paluu arkeen ja terveellisempään kotiruokaan.

Puistojakin löytyi matkan varrelta ja meillä onneksi lapset keksii leikin jo hiekasta, kivistä, lehdistä, risuista ja kävyistä. Köyhien lapsilla on halvat huvit vai miten se nyt meni :-D Tietysti pallot ja laukullinen hiekkaleluja oli myös mukana.

Yksi iso kämmi oli että kameraan ei ollut toista akkua mukana eikä sitä pystynyt missään lataamaan. Jouduttiin siis säästelemään kameraa ja suurin osa kuvista otettiin puhelimella, harmi vaan että tuli sitten paljon epäselviä ja sumuisia kuvia. Onneksi jäi hyvät muistot kuitenkin :-)